lentue
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lentue (48)
- ilmavoimien laivueen osana toimiva sotilasyksikkö, johon kuuluu kolmesta neljään lentokonetta miehistöineen ja kenttähenkilöstö
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlent̪ueˣ/
- tavutus: len‧tu‧e
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lentue | lentueet |
| genetiivi | lentueen | lentueiden lentueitten |
| partitiivi | lentuetta | lentueita |
| akkusatiivi | lentue; lentueen |
lentueet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lentueessa | lentueissa |
| elatiivi | lentueesta | lentueista |
| illatiivi | lentueeseen | lentueisiin lentueihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lentueella | lentueilla |
| ablatiivi | lentueelta | lentueilta |
| allatiivi | lentueelle | lentueille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lentueena | lentueina |
| translatiivi | lentueeksi | lentueiksi |
| abessiivi | lentueetta | lentueitta |
| instruktiivi | – | lentuein |
| komitatiivi | – | lentueine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lentuee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lentuet- | |