lenkkaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lenkkaaminen (38)
- teonnimi verbistä lenkata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lenkkaaminen | lenkkaamiset |
| genetiivi | lenkkaamisen | lenkkaamisten lenkkaamisien |
| partitiivi | lenkkaamista | lenkkaamisia |
| akkusatiivi | lenkkaaminen; lenkkaamisen |
lenkkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lenkkaamisessa | lenkkaamisissa |
| elatiivi | lenkkaamisesta | lenkkaamisista |
| illatiivi | lenkkaamiseen | lenkkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lenkkaamisella | lenkkaamisilla |
| ablatiivi | lenkkaamiselta | lenkkaamisilta |
| allatiivi | lenkkaamiselle | lenkkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lenkkaamisena (lenkkaamisna) |
lenkkaamisina |
| translatiivi | lenkkaamiseksi | lenkkaamisiksi |
| abessiivi | lenkkaamisetta | lenkkaamisitta |
| instruktiivi | – | lenkkaamisin |
| komitatiivi | – | lenkkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lenkkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lenkkaamis- | |