lekseemi
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]lekseemi (5)
- (kielitiede) sanan kaikki taivutusmuodot käsittävä abstraktio[1], leksikkoon kuuluva leksikaalinen vapaa morfeemi
- ”Lekseemi-termiä käytetään, kun tarkoitetaan sanaa kielen sanaston jäsenenä tai esim. sanakirjan yksikkönä. Lekseemin toteutumia ovat sen sananmuodot.”[1]
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lekseemi | lekseemit |
| genetiivi | lekseemin | lekseemien (lekseemein) |
| partitiivi | lekseemiä | lekseemejä |
| akkusatiivi | lekseemi; lekseemin |
lekseemit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lekseemissä | lekseemeissä |
| elatiivi | lekseemistä | lekseemeistä |
| illatiivi | lekseemiin | lekseemeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lekseemillä | lekseemeillä |
| ablatiivi | lekseemiltä | lekseemeiltä |
| allatiivi | lekseemille | lekseemeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lekseeminä | lekseemeinä |
| translatiivi | lekseemiksi | lekseemeiksi |
| abessiivi | lekseemittä | lekseemeittä |
| instruktiivi | – | lekseemein |
| komitatiivi | – | lekseemeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lekseemi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |