leirittäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
leirittäminen (38)
- teonnimi verbistä leirittää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | leirittäminen | leirittämiset |
| genetiivi | leirittämisen | leirittämisten leirittämisien |
| partitiivi | leirittämistä | leirittämisiä |
| akkusatiivi | leirittäminen; leirittämisen |
leirittämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | leirittämisessä | leirittämisissä |
| elatiivi | leirittämisestä | leirittämisistä |
| illatiivi | leirittämiseen | leirittämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | leirittämisellä | leirittämisillä |
| ablatiivi | leirittämiseltä | leirittämisiltä |
| allatiivi | leirittämiselle | leirittämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | leirittämisenä (leirittämisnä) |
leirittämisinä |
| translatiivi | leirittämiseksi | leirittämisiksi |
| abessiivi | leirittämisettä | leirittämisittä |
| instruktiivi | – | leirittämisin |
| komitatiivi | – | leirittämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | leirittämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
leirittämis- | |