leinikki
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- jokin leinikkien (Ranunculus) sukuun kuuluva kasvi
- Leinikit ovat myrkyllisiä.
- ruusu- (Adonis) tai sarvileinikkien (Ceratocephalus) suvun kasvi
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlei̯nikːi/
- tavutus: lei‧nik‧ki
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | leinikki | leinikit |
| genetiivi | leinikin | leinikkien (leinikkein) |
| partitiivi | leinikkiä | leinikkejä |
| akkusatiivi | leinikki; leinikin |
leinikit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | leinikissä | leinikeissä |
| elatiivi | leinikistä | leinikeistä |
| illatiivi | leinikkiin | leinikkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | leinikillä | leinikeillä |
| ablatiivi | leinikiltä | leinikeiltä |
| allatiivi | leinikille | leinikeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | leinikkinä | leinikkeinä |
| translatiivi | leinikiksi | leinikeiksi |
| abessiivi | leinikittä | leinikeittä |
| instruktiivi | – | leinikein |
| komitatiivi | – | leinikkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | leiniki- | |
| vahva vartalo | leinikki- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- substantiivi leini + johdin -kki; Elias Lönnrotin vanhojen nimien leiniruoho, leiniheinä ja leininkukka pohjalta luoma uudissana. Kasvian on käytetty lääkeenä kihdin ja reuman hoitoon.[1]
Käännökset
[muokkaa]1. Ranunculus-suvun kasvi
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]aholeinikki, amerikanleinikki, etelänleinikki, jokileinikki, jääleinikki, kevätleinikki, konnanleinikki, lapinleinikki, lehtoleinikki, leinikkikasvi, lumileinikki, mukulaleinikki, mäkileinikki, niittyleinikki, ojaleinikki, peltoleinikki, pikkuleinikki, pohjanleinikki, pyökkileinikki, rantaleinikki, rikkileinikki, ruusuleinikki, rönsyleinikki, sammakonleinikki, sarvileinikki, serbianleinikki, suolaleinikki, taigaleinikki, villaleinikki, vuorileinikki
Aiheesta muualla
[muokkaa]- leinikki Kielitoimiston sanakirjassa