leimahdus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]leimahdus (39)
- kaasuuntuneen aineen äkillinen syttyminen
- Salaman leimahdus valaisi tienoon.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlei̯mɑhdus/
- tavutus: lei‧mah‧dus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | leimahdus | leimahdukset |
| genetiivi | leimahduksen | leimahdusten leimahduksien |
| partitiivi | leimahdusta | leimahduksia |
| akkusatiivi | leimahdus; leimahduksen |
leimahdukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | leimahduksessa | leimahduksissa |
| elatiivi | leimahduksesta | leimahduksista |
| illatiivi | leimahdukseen | leimahduksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | leimahduksella | leimahduksilla |
| ablatiivi | leimahdukselta | leimahduksilta |
| allatiivi | leimahdukselle | leimahduksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | leimahduksena | leimahduksina |
| translatiivi | leimahdukseksi | leimahduksiksi |
| abessiivi | leimahduksetta | leimahduksitta |
| instruktiivi | – | leimahduksin |
| komitatiivi | – | leimahduksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | leimahdukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
leimahdus- | |