leimahdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

leimahdus (39)[1]

  1. kaasuuntuneen aineen äkillinen syttyminen
    Salaman leimahdus valaisi tienoon.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlei̯mɑhdus/
  • tavutus: lei‧mah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi leimahdus leimahdukset
genetiivi leimahduksen leimahdusten
leimahduksien
partitiivi leimahdusta leimahduksia
akkusatiivi leimahdus;
leimahduksen
leimahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi leimahduksessa leimahduksissa
elatiivi leimahduksesta leimahduksista
illatiivi leimahdukseen leimahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi leimahduksella leimahduksilla
ablatiivi leimahdukselta leimahduksilta
allatiivi leimahdukselle leimahduksille
muut sijamuodot
essiivi leimahduksena leimahduksina
translatiivi leimahdukseksi leimahduksiksi
abessiivi leimahduksetta leimahduksitta
instruktiivi leimahduksin
komitatiivi leimahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo leimahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
leimahdus-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

leimahduspiste, salamanleimahdus, valonleimahdus

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39