leili

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

leili (5)[1]

  1. Mehiläisvahalla tai rasvalla käsitellystä nahkasta, teuraseläimen virtsarakosta tai mahalaukusta, kyllästetystä kankaasta tai nykyaikana muovista valmistettu taipuisa, pussimainen juomaveden tms. nesteen kuljetukseen käytettävä astia. Leili eroaa tavanomaisesta kenttäpullosta tai lekkeristä pehmeän materiaalinsa ja "pussimaisuutensa" vuoksi.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlei̯li/
  • tavutus: lei‧li

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi leili leilit
genetiivi leilin leilien
(leilein)
partitiivi leiliä leilejä
akkusatiivi leili;
leilin
leilit
sisäpaikallissijat
inessiivi leilissä leileissä
elatiivi leilistä leileistä
illatiivi leiliin leileihin
ulkopaikallissijat
adessiivi leilillä leileillä
ablatiivi leililtä leileiltä
allatiivi leilille leileille
muut sijamuodot
essiivi leilinä leileinä
translatiivi leiliksi leileiksi
abessiivi leilittä leileittä
instruktiivi leilein
komitatiivi leileine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo leili-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • leili Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5