leikki

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

leikki (5-A)

  1. toiminta, jota tehdään huvin vuoksi, erityisesti lasten kesken

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈle̞ik̟ːi]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi leikki leikit
genetiivi leikin leikkien
partitiivi leikkiä leikkejä
akkusatiivi leikki; leikin leikit
sisäpaikallissijat
inessiivi leikissä leikeissä
elatiivi leikistä leikeistä
illatiivi leikkiin leikkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi leikillä leikeillä
ablatiivi leikiltä leikeiltä
allatiivi leikille leikeille
muut sijamuodot
essiivi leikkinä leikkeinä
translatiivi leikiksi leikeiksi
abessiivi leikittä leikeittä
instruktiivi leikein
komitatiivi leikkeine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

arvausleikki, esileikki, hevosenleikki, hippaleikki, ilmaisuleikki, intiaanileikki, joululeikki, juoksuleikki, kansanleikki, lastenleikki, laululeikki, leikinohjaaja, leikinteko, leikki-ikä, leikkiauto, leikkieläin, leikkihuone, leikkijuna, leikkikalu, leikkikaveri, leikkikehä, leikkikenttä, leikkikoulu, leikkilaiva, leikkilaulu, leikkimieli, leikkimökki, leikkipaikka, leikkipeli, leikkiperinne, leikkipuhe, leikkipuisto, leikkipyssy, leikkisota, leikkiterapia, leikkitoveri, leikkiväline, lemmenleikki, liikuntaleikki, nukkeleikki, palloleikki, panttileikki, piirileikki, rantaleikki, roolileikki, sanaleikki, seuraleikki, sisäleikki, sokkoleikki, sotaleikki, sukupuolileikki, takaa-ajoleikki, tonttuleikki, ulkoleikki, värileikki

Idiomit[muokkaa]

  • laskea leikkiä pilailla

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • leikki Kielitoimiston sanakirjassa
  • leikki Tieteen termipankissa

Verbi[muokkaa]

leikki

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä leikkiä