leikkele
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- siivuttu makkara tai liha
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlei̯kːeleˣ/
- tavutus: leik‧ke‧le
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | leikkele | leikkeleet |
genetiivi | leikkeleen | leikkeleiden leikkeleitten |
partitiivi | leikkelettä | leikkeleitä |
akkusatiivi | leikkele; leikkeleen |
leikkeleet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | leikkeleessä | leikkeleissä |
elatiivi | leikkeleestä | leikkeleistä |
illatiivi | leikkeleeseen | leikkeleisiin leikkeleihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | leikkeleellä | leikkeleillä |
ablatiivi | leikkeleeltä | leikkeleiltä |
allatiivi | leikkeleelle | leikkeleille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | leikkeleenä | leikkeleinä |
translatiivi | leikkeleeksi | leikkeleiksi |
abessiivi | leikkeleettä | leikkeleittä |
instruktiivi | – | leikkelein |
komitatiivi | – | leikkeleine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | leikkelee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
leikkelet- |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
leikkelehaarukka, leikkelemakkara, leikkelepöytä
Aiheesta muualla[muokkaa]
- leikkele Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi[muokkaa]
leikkele
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä leikellä
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä leikellä
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä leikellä
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48