leijaileminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
leijaileminen (38)
- teonnimi verbistä leijailla
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | leijaileminen | leijailemiset |
| genetiivi | leijailemisen | leijailemisten leijailemisien |
| partitiivi | leijailemista | leijailemisia |
| akkusatiivi | leijaileminen; leijailemisen |
leijailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | leijailemisessa | leijailemisissa |
| elatiivi | leijailemisesta | leijailemisista |
| illatiivi | leijailemiseen | leijailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | leijailemisella | leijailemisilla |
| ablatiivi | leijailemiselta | leijailemisilta |
| allatiivi | leijailemiselle | leijailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | leijailemisena (leijailemisna) |
leijailemisina |
| translatiivi | leijailemiseksi | leijailemisiksi |
| abessiivi | leijailemisetta | leijailemisitta |
| instruktiivi | – | leijailemisin |
| komitatiivi | – | leijailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | leijailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
leijailemis- | |