laudatur

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

laudatur (6)

  1. korkein akateeminen arvosana
  2. yliopistossa jonkin aineen syventävät opinnot

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi laudatur laudaturit
genetiivi laudaturin laudaturien
laudatureiden
laudatureitten
partitiivi laudaturia laudatureita
laudatureja
akkusatiivi laudatur; laudaturin laudaturit
sisäpaikallissijat
inessiivi laudaturissa laudatureissa
elatiivi laudaturista laudatureista
illatiivi laudaturiin laudatureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi laudaturilla laudatureilla
ablatiivi laudaturilta laudatureilta
allatiivi laudaturille laudatureille
muut sijamuodot
essiivi laudaturina laudatureina
translatiivi laudaturiksi laudatureiksi
abessiivi laudaturitta laudatureitta
instruktiivi laudaturein
komitatiivi laudatureine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

  • latinan laudatur 'ylistettävä', ’häntä ylistäen kiitetään’, verbistä laudō << sanasta laus, "kunnia", "ylistys" << indoeurooppalainen *lēwt-, *lēwdʰ- (“laulu, ääni”), vrt. saksan Lied

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

laudatur-arvosana, laudaturtentti, laudaturtutkielma, laudaturtyö

Aiheesta muualla[muokkaa]

Latina[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

laudātur

  1. (taivutusmuoto) passiivin indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä laudō