lannistuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lannistuminen (38)
- teonnimi verbistä lannistua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lannistuminen | lannistumiset |
| genetiivi | lannistumisen | lannistumisten lannistumisien |
| partitiivi | lannistumista | lannistumisia |
| akkusatiivi | lannistuminen; lannistumisen |
lannistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lannistumisessa | lannistumisissa |
| elatiivi | lannistumisesta | lannistumisista |
| illatiivi | lannistumiseen | lannistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lannistumisella | lannistumisilla |
| ablatiivi | lannistumiselta | lannistumisilta |
| allatiivi | lannistumiselle | lannistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lannistumisena (lannistumisna) |
lannistumisina |
| translatiivi | lannistumiseksi | lannistumisiksi |
| abessiivi | lannistumisetta | lannistumisitta |
| instruktiivi | – | lannistumisin |
| komitatiivi | – | lannistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lannistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lannistumis- | |