laittautuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]laittautuminen (38)
- teonnimi verbistä laittautua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | laittautuminen | laittautumiset |
| genetiivi | laittautumisen | laittautumisten laittautumisien |
| partitiivi | laittautumista | laittautumisia |
| akkusatiivi | laittautuminen; laittautumisen |
laittautumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | laittautumisessa | laittautumisissa |
| elatiivi | laittautumisesta | laittautumisista |
| illatiivi | laittautumiseen | laittautumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | laittautumisella | laittautumisilla |
| ablatiivi | laittautumiselta | laittautumisilta |
| allatiivi | laittautumiselle | laittautumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | laittautumisena (laittautumisna) |
laittautumisina |
| translatiivi | laittautumiseksi | laittautumisiksi |
| abessiivi | laittautumisetta | laittautumisitta |
| instruktiivi | – | laittautumisin |
| komitatiivi | – | laittautumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | laittautumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
laittautumis- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi laittautua + johdin -minen