lainomaisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lainomaisuus (40)

  1. se, että on lainomainen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlɑi̯nˌomɑi̯suːs/
  • tavutus: lain‧o‧mai‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lainomaisuus lainomaisuudet
genetiivi lainomaisuuden lainomaisuuksien
partitiivi lainomaisuutta lainomaisuuksia
akkusatiivi lainomaisuus;
lainomaisuuden
lainomaisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi lainomaisuudessa lainomaisuuksissa
elatiivi lainomaisuudesta lainomaisuuksista
illatiivi lainomaisuuteen lainomaisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lainomaisuudella lainomaisuuksilla
ablatiivi lainomaisuudelta lainomaisuuksilta
allatiivi lainomaisuudelle lainomaisuuksille
muut sijamuodot
essiivi lainomaisuutena lainomaisuuksina
translatiivi lainomaisuudeksi lainomaisuuksiksi
abessiivi lainomaisuudetta lainomaisuuksitta
instruktiivi lainomaisuuksin
komitatiivi lainomaisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lainomaisuude-
vahva vartalo lainomaisuute-
konsonantti-
vartalo
lainomaisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan lainomainen vartalosta lainomais- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]