lainaaja

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

lainaaja (10)[1]

  1. lainaksi ottaja
  2. lainaksi antaja

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈlɑi̯nɑːjɑ/
  • tavutus: lai‧naa‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lainaaja lainaajat
genetiivi lainaajan lainaajien
(lainaajain)
partitiivi lainaajaa lainaajia
akkusatiivi lainaaja;
lainaajan
lainaajat
sisäpaikallissijat
inessiivi lainaajassa lainaajissa
elatiivi lainaajasta lainaajista
illatiivi lainaajaan lainaajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lainaajalla lainaajilla
ablatiivi lainaajalta lainaajilta
allatiivi lainaajalle lainaajille
muut sijamuodot
essiivi lainaajana lainaajina
translatiivi lainaajaksi lainaajiksi
abessiivi lainaajatta lainaajitta
instruktiivi lainaajin
komitatiivi lainaajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lainaaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

lainaajankortti

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10