laimistunut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
laimistunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä laimistua
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | laimistunut | laimistuneet |
genetiivi | laimistuneen | laimistuneiden laimistuneitten |
partitiivi | laimistunutta | laimistuneita |
akkusatiivi | laimistunut; laimistuneen | laimistuneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | laimistuneessa | laimistuneissa |
elatiivi | laimistuneesta | laimistuneista |
illatiivi | laimistuneeseen | laimistuneisiin laimistuneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | laimistuneella | laimistuneilla |
ablatiivi | laimistuneelta | laimistuneilta |
allatiivi | laimistuneelle | laimistuneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | laimistuneena | laimistuneina |
translatiivi | laimistuneeksi | laimistuneiksi |
abessiivi | laimistuneetta | laimistuneitta |
instruktiivi | – | laimistunein |
komitatiivi | – | laimistuneine |