laimistuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
laimistuminen (38)
- teonnimi verbistä laimistua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | laimistuminen | laimistumiset |
| genetiivi | laimistumisen | laimistumisten laimistumisien |
| partitiivi | laimistumista | laimistumisia |
| akkusatiivi | laimistuminen; laimistumisen |
laimistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | laimistumisessa | laimistumisissa |
| elatiivi | laimistumisesta | laimistumisista |
| illatiivi | laimistumiseen | laimistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | laimistumisella | laimistumisilla |
| ablatiivi | laimistumiselta | laimistumisilta |
| allatiivi | laimistumiselle | laimistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | laimistumisena (laimistumisna) |
laimistumisina |
| translatiivi | laimistumiseksi | laimistumisiksi |
| abessiivi | laimistumisetta | laimistumisitta |
| instruktiivi | – | laimistumisin |
| komitatiivi | – | laimistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | laimistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
laimistumis- | |