laillistuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
laillistuttaminen (38)
- teonnimi verbistä laillistuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | laillistuttaminen | laillistuttamiset |
| genetiivi | laillistuttamisen | laillistuttamisten laillistuttamisien |
| partitiivi | laillistuttamista | laillistuttamisia |
| akkusatiivi | laillistuttaminen; laillistuttamisen |
laillistuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | laillistuttamisessa | laillistuttamisissa |
| elatiivi | laillistuttamisesta | laillistuttamisista |
| illatiivi | laillistuttamiseen | laillistuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | laillistuttamisella | laillistuttamisilla |
| ablatiivi | laillistuttamiselta | laillistuttamisilta |
| allatiivi | laillistuttamiselle | laillistuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | laillistuttamisena (laillistuttamisna) |
laillistuttamisina |
| translatiivi | laillistuttamiseksi | laillistuttamisiksi |
| abessiivi | laillistuttamisetta | laillistuttamisitta |
| instruktiivi | – | laillistuttamisin |
| komitatiivi | – | laillistuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | laillistuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
laillistuttamis- | |