laillistuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
laillistuminen (38)
- teonnimi verbistä laillistua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | laillistuminen | laillistumiset |
| genetiivi | laillistumisen | laillistumisten laillistumisien |
| partitiivi | laillistumista | laillistumisia |
| akkusatiivi | laillistuminen; laillistumisen |
laillistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | laillistumisessa | laillistumisissa |
| elatiivi | laillistumisesta | laillistumisista |
| illatiivi | laillistumiseen | laillistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | laillistumisella | laillistumisilla |
| ablatiivi | laillistumiselta | laillistumisilta |
| allatiivi | laillistumiselle | laillistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | laillistumisena (laillistumisna) |
laillistumisina |
| translatiivi | laillistumiseksi | laillistumisiksi |
| abessiivi | laillistumisetta | laillistumisitta |
| instruktiivi | – | laillistumisin |
| komitatiivi | – | laillistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | laillistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
laillistumis- | |