laikuttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
laikuttaminen (38)
- teonnimi verbistä laikuttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | laikuttaminen | laikuttamiset |
| genetiivi | laikuttamisen | laikuttamisten laikuttamisien |
| partitiivi | laikuttamista | laikuttamisia |
| akkusatiivi | laikuttaminen; laikuttamisen |
laikuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | laikuttamisessa | laikuttamisissa |
| elatiivi | laikuttamisesta | laikuttamisista |
| illatiivi | laikuttamiseen | laikuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | laikuttamisella | laikuttamisilla |
| ablatiivi | laikuttamiselta | laikuttamisilta |
| allatiivi | laikuttamiselle | laikuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | laikuttamisena (laikuttamisna) |
laikuttamisina |
| translatiivi | laikuttamiseksi | laikuttamisiksi |
| abessiivi | laikuttamisetta | laikuttamisitta |
| instruktiivi | – | laikuttamisin |
| komitatiivi | – | laikuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | laikuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
laikuttamis- | |