löytyvä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
löytyvä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä löytyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | löytyvä | löytyvät |
| genetiivi | löytyvän | löytyvien (löytyväin) |
| partitiivi | löytyvää | löytyviä |
| akkusatiivi | löytyvä; löytyvän | löytyvät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | löytyvässä | löytyvissä |
| elatiivi | löytyvästä | löytyvistä |
| illatiivi | löytyvään | löytyviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | löytyvällä | löytyvillä |
| ablatiivi | löytyvältä | löytyviltä |
| allatiivi | löytyvälle | löytyville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | löytyvänä | löytyvinä |
| translatiivi | löytyväksi | löytyviksi |
| abessiivi | löytyvättä | löytyvittä |
| instruktiivi | – | löytyvin |
| komitatiivi | – | löytyvine |