löysentänyt
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
löysentänyt
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä löysentää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | löysentänyt | löysentäneet |
| genetiivi | löysentäneen | löysentäneiden löysentäneitten |
| partitiivi | löysentänyttä | löysentäneitä |
| akkusatiivi | löysentänyt; löysentäneen | löysentäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | löysentäneessä | löysentäneissä |
| elatiivi | löysentäneestä | löysentäneistä |
| illatiivi | löysentäneeseen | löysentäneisiin löysentäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | löysentäneellä | löysentäneillä |
| ablatiivi | löysentäneeltä | löysentäneiltä |
| allatiivi | löysentäneelle | löysentäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | löysentäneenä | löysentäneinä |
| translatiivi | löysentäneeksi | löysentäneiksi |
| abessiivi | löysentäneettä | löysentäneittä |
| instruktiivi | – | löysentänein |
| komitatiivi | – | löysentäneine |