läksyttäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
läksyttäminen (38)
- teonnimi verbistä läksyttää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | läksyttäminen | läksyttämiset |
| genetiivi | läksyttämisen | läksyttämisten läksyttämisien |
| partitiivi | läksyttämistä | läksyttämisiä |
| akkusatiivi | läksyttäminen; läksyttämisen |
läksyttämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | läksyttämisessä | läksyttämisissä |
| elatiivi | läksyttämisestä | läksyttämisistä |
| illatiivi | läksyttämiseen | läksyttämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | läksyttämisellä | läksyttämisillä |
| ablatiivi | läksyttämiseltä | läksyttämisiltä |
| allatiivi | läksyttämiselle | läksyttämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | läksyttämisenä (läksyttämisnä) |
läksyttämisinä |
| translatiivi | läksyttämiseksi | läksyttämisiksi |
| abessiivi | läksyttämisettä | läksyttämisittä |
| instruktiivi | – | läksyttämisin |
| komitatiivi | – | läksyttämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | läksyttämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
läksyttämis- | |