läjääminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
läjääminen (38)
- teonnimi verbistä läjätä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | läjääminen | läjäämiset |
| genetiivi | läjäämisen | läjäämisten läjäämisien |
| partitiivi | läjäämistä | läjäämisiä |
| akkusatiivi | läjääminen; läjäämisen |
läjäämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | läjäämisessä | läjäämisissä |
| elatiivi | läjäämisestä | läjäämisistä |
| illatiivi | läjäämiseen | läjäämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | läjäämisellä | läjäämisillä |
| ablatiivi | läjäämiseltä | läjäämisiltä |
| allatiivi | läjäämiselle | läjäämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | läjäämisenä (läjäämisnä) |
läjäämisinä |
| translatiivi | läjäämiseksi | läjäämisiksi |
| abessiivi | läjäämisettä | läjäämisittä |
| instruktiivi | – | läjäämisin |
| komitatiivi | – | läjäämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | läjäämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
läjäämis- | |