lähtijä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
lähtijä (12)
- henkilö, joka lähtee
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈlæht̪ijæ/
- tavutus: läh‧ti‧jä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lähtijä | lähtijät |
| genetiivi | lähtijän | lähtijöiden lähtijöitten (lähtijäin) |
| partitiivi | lähtijää | lähtijöitä |
| akkusatiivi | lähtijä; lähtijän |
lähtijät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lähtijässä | lähtijöissä |
| elatiivi | lähtijästä | lähtijöistä |
| illatiivi | lähtijään | lähtijöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lähtijällä | lähtijöillä |
| ablatiivi | lähtijältä | lähtijöiltä |
| allatiivi | lähtijälle | lähtijöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lähtijänä | lähtijöinä |
| translatiivi | lähtijäksi | lähtijöiksi |
| abessiivi | lähtijättä | lähtijöittä |
| instruktiivi | – | lähtijöin |
| komitatiivi | – | lähtijöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lähtijä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka lähtee
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- lähtijä Kielitoimiston sanakirjassa