kyylääminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kyylääminen (38)
- teonnimi verbistä kyylätä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kyylääminen | kyyläämiset |
| genetiivi | kyyläämisen | kyyläämisten kyyläämisien |
| partitiivi | kyyläämistä | kyyläämisiä |
| akkusatiivi | kyylääminen; kyyläämisen |
kyyläämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kyyläämisessä | kyyläämisissä |
| elatiivi | kyyläämisestä | kyyläämisistä |
| illatiivi | kyyläämiseen | kyyläämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kyyläämisellä | kyyläämisillä |
| ablatiivi | kyyläämiseltä | kyyläämisiltä |
| allatiivi | kyyläämiselle | kyyläämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kyyläämisenä (kyyläämisnä) |
kyyläämisinä |
| translatiivi | kyyläämiseksi | kyyläämisiksi |
| abessiivi | kyyläämisettä | kyyläämisittä |
| instruktiivi | – | kyyläämisin |
| komitatiivi | – | kyyläämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kyyläämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kyyläämis- | |