kyykkiminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kyykkiminen (38)
- teonnimi verbistä kyykkiä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kyykkiminen | kyykkimiset |
| genetiivi | kyykkimisen | kyykkimisten kyykkimisien |
| partitiivi | kyykkimistä | kyykkimisiä |
| akkusatiivi | kyykkiminen; kyykkimisen |
kyykkimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kyykkimisessä | kyykkimisissä |
| elatiivi | kyykkimisestä | kyykkimisistä |
| illatiivi | kyykkimiseen | kyykkimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kyykkimisellä | kyykkimisillä |
| ablatiivi | kyykkimiseltä | kyykkimisiltä |
| allatiivi | kyykkimiselle | kyykkimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kyykkimisenä (kyykkimisnä) |
kyykkimisinä |
| translatiivi | kyykkimiseksi | kyykkimisiksi |
| abessiivi | kyykkimisettä | kyykkimisittä |
| instruktiivi | – | kyykkimisin |
| komitatiivi | – | kyykkimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kyykkimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kyykkimis- | |