kyselevä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kyselevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kysellä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kyselevä | kyselevät |
| genetiivi | kyselevän | kyselevien (kyseleväin) |
| partitiivi | kyselevää | kyseleviä |
| akkusatiivi | kyselevä; kyselevän | kyselevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kyselevässä | kyselevissä |
| elatiivi | kyselevästä | kyselevistä |
| illatiivi | kyselevään | kyseleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kyselevällä | kyselevillä |
| ablatiivi | kyselevältä | kyseleviltä |
| allatiivi | kyselevälle | kyseleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kyselevänä | kyselevinä |
| translatiivi | kyseleväksi | kyseleviksi |
| abessiivi | kyselevättä | kyselevittä |
| instruktiivi | – | kyselevin |
| komitatiivi | – | kyselevine |