kyrsä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kyrsä (10)
- lenkkimakkara
- (murteellinen) leipä
- (murteellinen) kuminalla maustettu ruisleipä
- (murteellinen) huono tai kuivunut leipä
- (murteellinen) leivän kanta, kannikka
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkyrsæ/
- tavutus: kyr‧sä
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kyrsä | kyrsät |
genetiivi | kyrsän | kyrsien (kyrsäin) |
partitiivi | kyrsää | kyrsiä |
akkusatiivi | kyrsä; kyrsän |
kyrsät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kyrsässä | kyrsissä |
elatiivi | kyrsästä | kyrsistä |
illatiivi | kyrsään | kyrsiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kyrsällä | kyrsillä |
ablatiivi | kyrsältä | kyrsiltä |
allatiivi | kyrsälle | kyrsille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kyrsänä | kyrsinä |
translatiivi | kyrsäksi | kyrsiksi |
abessiivi | kyrsättä | kyrsittä |
instruktiivi | – | kyrsin |
komitatiivi | – | kyrsine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kyrsä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
mahdollisesti indoeurooppalaisen kantakielen läntisestä haarasta[1]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kyrsä Kielitoimiston sanakirjassa
- kyrsä Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).