kynnys
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]kynnys (39)
- eri huoneiden välissä lattiassa oleva pienehkö koroke, jota vasten ovi tyypillisesti sulkeutuu
- Varo kynnystä!
- Astu kynnyksen yli!
- (kuvaannollisesti) edellytyksistä muodostuva raja, jonka ylittyminen johtaisi johonkin toimenpiteeseen: kynnysarvo, vähimmäisarvo, alaraja
- Kynnys ylittyi.
- syyttämiskynnys
- syyttämättäjättämiskynnys
- tuomitsemiskynnys
- uutiskynnys
- kipukynnys
- (kuvaannollisesti) ajankohdan tai tapahtuman alkua välittömästi edeltävä aika tai tilanne
- joulun kynnyksellä
- vaalien kynnyksellä
- kevään kynnyksellä
- aikuisuuden kynnyksellä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkynːys/
- tavutus: kyn‧nys
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kynnys | kynnykset |
| genetiivi | kynnyksen | kynnysten kynnyksien |
| partitiivi | kynnystä | kynnyksiä |
| akkusatiivi | kynnys; kynnyksen |
kynnykset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kynnyksessä | kynnyksissä |
| elatiivi | kynnyksestä | kynnyksistä |
| illatiivi | kynnykseen | kynnyksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kynnyksellä | kynnyksillä |
| ablatiivi | kynnykseltä | kynnyksiltä |
| allatiivi | kynnykselle | kynnyksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kynnyksenä | kynnyksinä |
| translatiivi | kynnykseksi | kynnyksiksi |
| abessiivi | kynnyksettä | kynnyksittä |
| instruktiivi | – | kynnyksin |
| komitatiivi | – | kynnyksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kynnykse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kynnys- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- verbit: kynnystää