kynnys
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]
kynnys (39)
- eri huoneiden lattioiden välissä oleva korkeampi kohta, jota vasten ovi tyypillisesti sulkeutuu
- varoa kynnystä
- astua kynnyksen yli
- (kuvaannollisesti) edellytyksistä muodostuva raja, jonka ylittyminen johtaisi johonkin toimenpiteeseen; kynnysarvo, vähimmäisarvo, alaraja
- kynnys ylittyi
- syyttämiskynnys
- tuomitsemiskynnys
- uutiskynnys
- kipukynnys
- (kuvaannollisesti) ajankohtaa tai tapahtumaa enteilevä aika tai tilanne
- joulun kynnyksellä
- vaalien kynnyksellä
- kevään kynnyksellä
- aikuisuuden kynnyksellä
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkynːys/
- tavutus: kyn‧nys
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kynnys | kynnykset |
genetiivi | kynnyksen | kynnysten kynnyksien |
partitiivi | kynnystä | kynnyksiä |
akkusatiivi | kynnys; kynnyksen |
kynnykset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kynnyksessä | kynnyksissä |
elatiivi | kynnyksestä | kynnyksistä |
illatiivi | kynnykseen | kynnyksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kynnyksellä | kynnyksillä |
ablatiivi | kynnykseltä | kynnyksiltä |
allatiivi | kynnykselle | kynnyksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kynnyksenä | kynnyksinä |
translatiivi | kynnykseksi | kynnyksiksi |
abessiivi | kynnyksettä | kynnyksittä |
instruktiivi | – | kynnyksin |
komitatiivi | – | kynnyksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kynnykse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kynnys- |
Etymologia[muokkaa]
Sanalla on vastineita lähisukukielissä. Se on mahdollisesti johdettu sanasta kynsi.[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- verbit: kynnystää
Yhdyssanat[muokkaa]
erotuskynnys, havaintokynnys, julkaisukynnys, kipukynnys, kuulokynnys, kynnyskysymys, kynnysmatto, kynnyspuu, kynnysraha, kynnysvalot, lukiokynnys, lähtökynnys, uutiskynnys, ärsytyskynnys, äänikynnys
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kynnys Kielitoimiston sanakirjassa