kynäily

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kynäily (2)

  1. kynäileminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkynæi̯ly/
  • tavutus: ky‧näi‧ly

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kynäily kynäilyt
genetiivi kynäilyn kynäilyjen
kynäilyiden
kynäilyitten
partitiivi kynäilyä kynäilyitä
kynäilyjä
akkusatiivi kynäily;
kynäilyn
kynäilyt
sisäpaikallissijat
inessiivi kynäilyssä kynäilyissä
elatiivi kynäilystä kynäilyistä
illatiivi kynäilyyn kynäilyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kynäilyllä kynäilyillä
ablatiivi kynäilyltä kynäilyiltä
allatiivi kynäilylle kynäilyille
muut sijamuodot
essiivi kynäilynä kynäilyinä
translatiivi kynäilyksi kynäilyiksi
abessiivi kynäilyttä kynäilyittä
instruktiivi kynäilyin
komitatiivi kynäilyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kynäily-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]