kyhääminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kyhääminen (38)
- teonnimi verbistä kyhätä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kyhääminen | kyhäämiset |
| genetiivi | kyhäämisen | kyhäämisten kyhäämisien |
| partitiivi | kyhäämistä | kyhäämisiä |
| akkusatiivi | kyhääminen; kyhäämisen |
kyhäämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kyhäämisessä | kyhäämisissä |
| elatiivi | kyhäämisestä | kyhäämisistä |
| illatiivi | kyhäämiseen | kyhäämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kyhäämisellä | kyhäämisillä |
| ablatiivi | kyhäämiseltä | kyhäämisiltä |
| allatiivi | kyhäämiselle | kyhäämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kyhäämisenä (kyhäämisnä) |
kyhäämisinä |
| translatiivi | kyhäämiseksi | kyhäämisiksi |
| abessiivi | kyhäämisettä | kyhäämisittä |
| instruktiivi | – | kyhäämisin |
| komitatiivi | – | kyhäämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kyhäämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kyhäämis- | |