kvestori
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kvestori (6)
- (historia) Rooman valtakunnan virkamies, joka hoiti valtionarkistoa ja rahastoa sekä toimivat provinssien käskynhaltijoiden tai armeijoiden komentajien apulaisina
- Helsingin yliopistossa kvestuuria johtava viranhaltija
- Euroopan parlamentissa puhemiehistön neuvoa-antava jäsen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kvestori | kvestorit |
| genetiivi | kvestorin | kvestorien kvestoreiden kvestoreitten |
| partitiivi | kvestoria | kvestoreita kvestoreja |
| akkusatiivi | kvestori; kvestorin |
kvestorit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kvestorissa | kvestoreissa |
| elatiivi | kvestorista | kvestoreista |
| illatiivi | kvestoriin | kvestoreihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kvestorilla | kvestoreilla |
| ablatiivi | kvestorilta | kvestoreilta |
| allatiivi | kvestorille | kvestoreille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kvestorina | kvestoreina |
| translatiivi | kvestoriksi | kvestoreiksi |
| abessiivi | kvestoritta | kvestoreitta |
| instruktiivi | – | kvestorein |
| komitatiivi | – | kvestoreine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kvestori- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |