kuvotus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kuvotus (39)
- vastenmielisyyden tunne jotakin kohtaan
- henkilö tai olento joka on kuvottavan näköinen
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkuʋot̪us/
- tavutus: ku‧vo‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuvotus | kuvotukset |
| genetiivi | kuvotuksen | kuvotusten kuvotuksien |
| partitiivi | kuvotusta | kuvotuksia |
| akkusatiivi | kuvotus; kuvotuksen |
kuvotukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuvotuksessa | kuvotuksissa |
| elatiivi | kuvotuksesta | kuvotuksista |
| illatiivi | kuvotukseen | kuvotuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuvotuksella | kuvotuksilla |
| ablatiivi | kuvotukselta | kuvotuksilta |
| allatiivi | kuvotukselle | kuvotuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuvotuksena | kuvotuksina |
| translatiivi | kuvotukseksi | kuvotuksiksi |
| abessiivi | kuvotuksetta | kuvotuksitta |
| instruktiivi | – | kuvotuksin |
| komitatiivi | – | kuvotuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuvotukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuvotus- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kuvotus Kielitoimiston sanakirjassa