kuvaava
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]kuvaava
- jotakin hyvin luonnehtiva, tyypillinen, luonteenomainen
Verbi
[muokkaa]kuvaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kuvata
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuvaava | kuvaavat |
| genetiivi | kuvaavan | kuvaavien (kuvaavain) |
| partitiivi | kuvaavaa | kuvaavia |
| akkusatiivi | kuvaava; kuvaavan |
kuvaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuvaavassa | kuvaavissa |
| elatiivi | kuvaavasta | kuvaavista |
| illatiivi | kuvaavaan | kuvaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuvaavalla | kuvaavilla |
| ablatiivi | kuvaavalta | kuvaavilta |
| allatiivi | kuvaavalle | kuvaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuvaavana | kuvaavina |
| translatiivi | kuvaavaksi | kuvaaviksi |
| abessiivi | kuvaavatta | kuvaavitta |
| instruktiivi | – | kuvaavin |
| komitatiivi | – | kuvaavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kuvaava- | |
| vahva vartalo | kuvaava- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kuvaava Kielitoimiston sanakirjassa