kuullottava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kuullottava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kuullottaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuullottava | kuullottavat |
| genetiivi | kuullottavan | kuullottavien (kuullottavain) |
| partitiivi | kuullottavaa | kuullottavia |
| akkusatiivi | kuullottava; kuullottavan | kuullottavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuullottavassa | kuullottavissa |
| elatiivi | kuullottavasta | kuullottavista |
| illatiivi | kuullottavaan | kuullottaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuullottavalla | kuullottavilla |
| ablatiivi | kuullottavalta | kuullottavilta |
| allatiivi | kuullottavalle | kuullottaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuullottavana | kuullottavina |
| translatiivi | kuullottavaksi | kuullottaviksi |
| abessiivi | kuullottavatta | kuullottavitta |
| instruktiivi | – | kuullottavin |
| komitatiivi | – | kuullottavine |