kuulakkuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuulakkuus (40)

  1. se, että on kuulakka

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkuːlɑkːuːs/
  • tavutus: kuu‧lak‧kuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuulakkuus kuulakkuudet
genetiivi kuulakkuuden kuulakkuuksien
partitiivi kuulakkuutta kuulakkuuksia
akkusatiivi kuulakkuus;
kuulakkuuden
kuulakkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kuulakkuudessa kuulakkuuksissa
elatiivi kuulakkuudesta kuulakkuuksista
illatiivi kuulakkuuteen kuulakkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuulakkuudella kuulakkuuksilla
ablatiivi kuulakkuudelta kuulakkuuksilta
allatiivi kuulakkuudelle kuulakkuuksille
muut sijamuodot
essiivi kuulakkuutena kuulakkuuksina
translatiivi kuulakkuudeksi kuulakkuuksiksi
abessiivi kuulakkuudetta kuulakkuuksitta
instruktiivi kuulakkuuksin
komitatiivi kuulakkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kuulakkuude-
vahva vartalo kuulakkuute-
konsonantti-
vartalo
kuulakkuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan kuulakka vartalosta kuulakk- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]