kutsuva
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]kutsuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kutsua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kutsuva | kutsuvat |
| genetiivi | kutsuvan | kutsuvien (kutsuvain) |
| partitiivi | kutsuvaa | kutsuvia |
| akkusatiivi | kutsuva; kutsuvan |
kutsuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kutsuvassa | kutsuvissa |
| elatiivi | kutsuvasta | kutsuvista |
| illatiivi | kutsuvaan | kutsuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kutsuvalla | kutsuvilla |
| ablatiivi | kutsuvalta | kutsuvilta |
| allatiivi | kutsuvalle | kutsuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kutsuvana | kutsuvina |
| translatiivi | kutsuvaksi | kutsuviksi |
| abessiivi | kutsuvatta | kutsuvitta |
| instruktiivi | – | kutsuvin |
| komitatiivi | – | kutsuvine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kutsuva- | |
| vahva vartalo | kutsuva- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |