kurjistuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kurjistuminen (38)
- teonnimi verbistä kurjistua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kurjistuminen | kurjistumiset |
| genetiivi | kurjistumisen | kurjistumisten kurjistumisien |
| partitiivi | kurjistumista | kurjistumisia |
| akkusatiivi | kurjistuminen; kurjistumisen |
kurjistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kurjistumisessa | kurjistumisissa |
| elatiivi | kurjistumisesta | kurjistumisista |
| illatiivi | kurjistumiseen | kurjistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kurjistumisella | kurjistumisilla |
| ablatiivi | kurjistumiselta | kurjistumisilta |
| allatiivi | kurjistumiselle | kurjistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kurjistumisena (kurjistumisna) |
kurjistumisina |
| translatiivi | kurjistumiseksi | kurjistumisiksi |
| abessiivi | kurjistumisetta | kurjistumisitta |
| instruktiivi | – | kurjistumisin |
| komitatiivi | – | kurjistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kurjistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kurjistumis- | |