kuopiminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kuopiminen (38)
- teonnimi verbistä kuopia
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuopiminen | kuopimiset |
| genetiivi | kuopimisen | kuopimisten kuopimisien |
| partitiivi | kuopimista | kuopimisia |
| akkusatiivi | kuopiminen; kuopimisen |
kuopimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuopimisessa | kuopimisissa |
| elatiivi | kuopimisesta | kuopimisista |
| illatiivi | kuopimiseen | kuopimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuopimisella | kuopimisilla |
| ablatiivi | kuopimiselta | kuopimisilta |
| allatiivi | kuopimiselle | kuopimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuopimisena (kuopimisna) |
kuopimisina |
| translatiivi | kuopimiseksi | kuopimisiksi |
| abessiivi | kuopimisetta | kuopimisitta |
| instruktiivi | – | kuopimisin |
| komitatiivi | – | kuopimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuopimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuopimis- | |