kuokkiminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kuokkiminen (38)
- teonnimi verbistä kuokkia
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuokkiminen | kuokkimiset |
| genetiivi | kuokkimisen | kuokkimisten kuokkimisien |
| partitiivi | kuokkimista | kuokkimisia |
| akkusatiivi | kuokkiminen; kuokkimisen |
kuokkimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuokkimisessa | kuokkimisissa |
| elatiivi | kuokkimisesta | kuokkimisista |
| illatiivi | kuokkimiseen | kuokkimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuokkimisella | kuokkimisilla |
| ablatiivi | kuokkimiselta | kuokkimisilta |
| allatiivi | kuokkimiselle | kuokkimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuokkimisena (kuokkimisna) |
kuokkimisina |
| translatiivi | kuokkimiseksi | kuokkimisiksi |
| abessiivi | kuokkimisetta | kuokkimisitta |
| instruktiivi | – | kuokkimisin |
| komitatiivi | – | kuokkimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuokkimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuokkimis- | |