kuokka

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Kuokka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kuokka (10-A)

  1. maan kaivamiseen ja möyhentämiseen käytettävä työkalu, jossa terä on suorassa kulmassa varteen nähden

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkuo̯kkɑ/
  • tavutus: kuok‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuokka kuokat
genetiivi kuokan kuokkien
(kuokkain)
partitiivi kuokkaa kuokkia
akkusatiivi kuokka;
kuokan
kuokat
sisäpaikallissijat
inessiivi kuokassa kuokissa
elatiivi kuokasta kuokista
illatiivi kuokkaan kuokkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuokalla kuokilla
ablatiivi kuokalta kuokilta
allatiivi kuokalle kuokille
muut sijamuodot
essiivi kuokkana kuokkina
translatiivi kuokaksi kuokiksi
abessiivi kuokatta kuokitta
instruktiivi kuokin
komitatiivi kuokkine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

kuokanisku, kuokanterä, kuokanvarsi, kuokkamies, kuokkavieras, kuokkaviljely, perunakuokka, suokuokka, turvekuokka

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kuokka Kielitoimiston sanakirjassa