kuohiva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kuohiva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kuohia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuohiva | kuohivat |
| genetiivi | kuohivan | kuohivien (kuohivain) |
| partitiivi | kuohivaa | kuohivia |
| akkusatiivi | kuohiva; kuohivan | kuohivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuohivassa | kuohivissa |
| elatiivi | kuohivasta | kuohivista |
| illatiivi | kuohivaan | kuohiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuohivalla | kuohivilla |
| ablatiivi | kuohivalta | kuohivilta |
| allatiivi | kuohivalle | kuohiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuohivana | kuohivina |
| translatiivi | kuohivaksi | kuohiviksi |
| abessiivi | kuohivatta | kuohivitta |
| instruktiivi | – | kuohivin |
| komitatiivi | – | kuohivine |