kuntoutuja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kuntoutuja (10)
- henkilö, joka yrittää kuntoutua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuntoutuja | kuntoutujat |
| genetiivi | kuntoutujan | kuntoutujien (kuntoutujain) |
| partitiivi | kuntoutujaa | kuntoutujia |
| akkusatiivi | kuntoutuja; kuntoutujan |
kuntoutujat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuntoutujassa | kuntoutujissa |
| elatiivi | kuntoutujasta | kuntoutujista |
| illatiivi | kuntoutujaan | kuntoutujiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuntoutujalla | kuntoutujilla |
| ablatiivi | kuntoutujalta | kuntoutujilta |
| allatiivi | kuntoutujalle | kuntoutujille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuntoutujana | kuntoutujina |
| translatiivi | kuntoutujaksi | kuntoutujiksi |
| abessiivi | kuntoutujatta | kuntoutujitta |
| instruktiivi | – | kuntoutujin |
| komitatiivi | – | kuntoutujine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuntoutuja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kuntoutuja Kielitoimiston sanakirjassa