kumuloitunut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kumuloitunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kumuloitua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kumuloitunut | kumuloituneet |
| genetiivi | kumuloituneen | kumuloituneiden kumuloituneitten |
| partitiivi | kumuloitunutta | kumuloituneita |
| akkusatiivi | kumuloitunut; kumuloituneen | kumuloituneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kumuloituneessa | kumuloituneissa |
| elatiivi | kumuloituneesta | kumuloituneista |
| illatiivi | kumuloituneeseen | kumuloituneisiin kumuloituneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kumuloituneella | kumuloituneilla |
| ablatiivi | kumuloituneelta | kumuloituneilta |
| allatiivi | kumuloituneelle | kumuloituneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kumuloituneena | kumuloituneina |
| translatiivi | kumuloituneeksi | kumuloituneiksi |
| abessiivi | kumuloituneetta | kumuloituneitta |
| instruktiivi | – | kumuloitunein |
| komitatiivi | – | kumuloituneine |