kumuloituminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kumuloituminen (38)
- teonnimi verbistä kumuloitua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kumuloituminen | kumuloitumiset |
| genetiivi | kumuloitumisen | kumuloitumisten kumuloitumisien |
| partitiivi | kumuloitumista | kumuloitumisia |
| akkusatiivi | kumuloituminen; kumuloitumisen |
kumuloitumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kumuloitumisessa | kumuloitumisissa |
| elatiivi | kumuloitumisesta | kumuloitumisista |
| illatiivi | kumuloitumiseen | kumuloitumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kumuloitumisella | kumuloitumisilla |
| ablatiivi | kumuloitumiselta | kumuloitumisilta |
| allatiivi | kumuloitumiselle | kumuloitumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kumuloitumisena (kumuloitumisna) |
kumuloitumisina |
| translatiivi | kumuloitumiseksi | kumuloitumisiksi |
| abessiivi | kumuloitumisetta | kumuloitumisitta |
| instruktiivi | – | kumuloitumisin |
| komitatiivi | – | kumuloitumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kumuloitumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kumuloitumis- | |