kumu

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kumu (1)

  1. matala, kantava kumea ääni

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈku.mu/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi kumu kumut
genetiivi kumun kumujen
(kumuin)
partitiivi kumua kumuja
akkusatiivi kumu; kumun kumut
Sisäpaikallissijat
inessiivi kumussa kumuissa
elatiivi kumusta kumuista
illatiivi kumuun kumuihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi kumulla kumuilla
ablatiivi kumulta kumuilta
allatiivi kumulle kumuille
Muut
essiivi kumuna kumuina
translatiivi kumuksi kumuiksi
abessiivi kumutta kumuitta
instruktiivi kumuin
komitatiivi kumuine-
+ omistusliite