kumu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kumu (1)
- matala, kantava kumea ääni
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈku.mu/
- tavutus: ku‧mu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kumu | kumut |
| genetiivi | kumun | kumujen |
| partitiivi | kumua | kumuja |
| akkusatiivi | kumu; kumun |
kumut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kumussa | kumuissa |
| elatiivi | kumusta | kumuista |
| illatiivi | kumuun | kumuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kumulla | kumuilla |
| ablatiivi | kumulta | kumuilta |
| allatiivi | kumulle | kumuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kumuna | kumuina |
| translatiivi | kumuksi | kumuiksi |
| abessiivi | kumutta | kumuitta |
| instruktiivi | – | kumuin |
| komitatiivi | – | kumuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kumu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kumu Kielitoimiston sanakirjassa
Kroatia
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kumu
Substantiivi
[muokkaa]kumu
- yksikön akkusatiivimuoto sanasta kuma