kummeli

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kummeli (6)[1]

  1. rannalle rakennettu yksinkertainen merimerkki

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kummeli kummelit
genetiivi kummelin kummelien
kummeleiden
kummeleitten
partitiivi kummelia kummeleita
kummeleja
akkusatiivi kummeli; kummelin kummelit
sisäpaikallissijat
inessiivi kummelissa kummeleissa
elatiivi kummelista kummeleista
illatiivi kummeliin kummeleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kummelilla kummeleilla
ablatiivi kummelilta kummeleilta
allatiivi kummelille kummeleille
muut sijamuodot
essiivi kummelina kummeleina
translatiivi kummeliksi kummeleiksi
abessiivi kummelitta kummeleitta
instruktiivi kummelein
komitatiivi kummeleine-
+ omistusliite

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kummeli Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6