kujertaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kujertaminen (38)
- teonnimi verbistä kujertaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kujertaminen | kujertamiset |
| genetiivi | kujertamisen | kujertamisten kujertamisien |
| partitiivi | kujertamista | kujertamisia |
| akkusatiivi | kujertaminen; kujertamisen |
kujertamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kujertamisessa | kujertamisissa |
| elatiivi | kujertamisesta | kujertamisista |
| illatiivi | kujertamiseen | kujertamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kujertamisella | kujertamisilla |
| ablatiivi | kujertamiselta | kujertamisilta |
| allatiivi | kujertamiselle | kujertamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kujertamisena (kujertamisna) |
kujertamisina |
| translatiivi | kujertamiseksi | kujertamisiksi |
| abessiivi | kujertamisetta | kujertamisitta |
| instruktiivi | – | kujertamisin |
| komitatiivi | – | kujertamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kujertamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kujertamis- | |