kuittaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kuittaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kuitata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuittaava | kuittaavat |
| genetiivi | kuittaavan | kuittaavien (kuittaavain) |
| partitiivi | kuittaavaa | kuittaavia |
| akkusatiivi | kuittaava; kuittaavan | kuittaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuittaavassa | kuittaavissa |
| elatiivi | kuittaavasta | kuittaavista |
| illatiivi | kuittaavaan | kuittaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuittaavalla | kuittaavilla |
| ablatiivi | kuittaavalta | kuittaavilta |
| allatiivi | kuittaavalle | kuittaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuittaavana | kuittaavina |
| translatiivi | kuittaavaksi | kuittaaviksi |
| abessiivi | kuittaavatta | kuittaavitta |
| instruktiivi | – | kuittaavin |
| komitatiivi | – | kuittaavine |